Nyt se tais sitten tapahtua. Nainen on raskaana.

Tänä aamuna heräsin, kun hän juoksi vessasta kovan huudon kanssa makkariin että "kato, siinä näkyy heikko viiva!"

Olin kyllä aiemmin kuullut mitä tarkoittaa kun on kaksi viivaa, mutta siinä tokkurassa sitten hieman ihmettelin että mitäs tämä nyt sitten tarkoittaa...

Olo? No hieman ihmeellinen. Haluan lapsen, mutta silti jännittää. Tämä olisi minulle se esikoinen. Vaikkakin kihlatullani on oma lapsi edellisestä suhteesta ja hänen elämässään olen jo isän roolia päässyt harjoittamaan muutaman vuoden ei se oman lapsen tekeminen ole kuitenkaan ajatuksen tasolla muuttunut. Tarkoitan siis sitä ettei oman lapsen tekemiseen ole vaikuttanut se että olen isäpuolena jo ollut. En ainakaan tietoisesti tätä osaa myöntää.

Ajattelin koittaa kirjoittaa pientä blogia kuinka tämä meidän raskaus menee ja miten minä osaan tukea ja olla läsnä tämän 9 kuukauden ajan sekä tärkeimpänä se että miten tämä vaikuttaa minuun. Minulla on ollut aina sellainen hassu ajatus ettei mikään oikein vaikuta mikään tai että elämässä tapahtuvat asiat ei kauheasti minua muuta. Vasta kuin tämä kulunut viimeinen vuosi, joka on ollut elämäni tähän saakka raskain. Tästä johtuen olen tässä puolen vuoden aikana pistänyt elämääni oikein urakalla uuteen uskoon. Niistä ehkä enemmän myöhemmin, mutta blogin tarkoitus on siis keskittyä tähän raskauteen ja sen mukana tuomista asioista/tunteista/muutoksista. Suurella innolla odottelen tulevaa...